keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Lohdutuksen sanoja

Luin eilen Aino Kallaksen ja Anna-Maria Tallgrenin kirjeenvaihtoa. 28.10. 1929 Kallas kirjoitti näin:
"Työtä on ollut paljon --- ensi kuun lopulla esitelmöin Lontoon yliopistossa Friedebert Tuglaksesta. --- Koskemattomat käsikirjoitukset huutavat laatikossa kuin laiminlyödyt lapset."

Kuinka sattuikaan, olin itse lähdössä Tuglas-seuran tilaisuuteen kuulemaan virolaisen professorin esitelmää ja laiminlyöty käsikirjoitukseni on samassa surkeassa tilassa kuin Kallaksen aikoinaan.

Kallaksesta saa aina lohdutuksen, luen häntä kuin joku toinen Raamattua, iloon ja murheeseen. Onhan nimittäin sekin lohdutus, että joku niin hyvä kuin Kallas on murehtinut tekemättömiä töitään. Kelpaa tässä sitten huonompienkin.

Tietenkään ei olisi pitänyt tuhlata aikaa lukemiseen kun olisi voinut kirjoittaa.

Nokkelimmat lukijani jo varmaan arvasivat, miten opiskelutehtäväni ovat edistyneet sitten viime päivityksen.

Tätäkään ei kannattaisi kirjoittaa saati julkaista. Se, että voivottelee saamattomuttaan ja laiskuuttaan, on pelkästään noloa. Kuten myös se, että luettelee koko ajan töitään ja antaa ymmärtää, että on huippuahkera. Mikään ei ole hyvä.

Tai se on, että elämä on hallinnassa. Sekin riittää, että pystyy näyttämään siltä kuin olisi.

Kallaksen ja Tallgrenin kirjeenvaihto on avoinna tuossa vieressäni, päällimmäisenä sekasortoisessa kasassa johon olen kompostoinut tulosteita, vihkoja, lehtiä, kyniä, nenäliinoja ja ainakin yhden puhelimen ja jonka alaosa taitaa jo kohta olla ravinteikasta multaa valmiina puutarhaan. Vilkaisin kirjaa äsken ja kas, mitä näen:

"Alan aivan tietoisesti karsia tyhjänpäiväistä puuhaa ja pikkuaskartelun vesaikkoa, joka vaarallisesti uhkaa varjostaa olennaisintani."

Siinä se on. Kiitos, Aino.

6 kommenttia:

  1. Voi siunattua, mukava löytää toinen Ainon ikilukija! 'Kallaksesta saa aina lohdutuksen, luen häntä kuin joku toinen Raamattua, iloon ja murheeseen.' Juurikin näin. Ostin joskus poistokirjoina hänen päiväkirjojaan ja niden pariin voi aina palata. Tallgren.-kirjeenvaihtoa lueskelin myös jokin aika sitten ja sekin kolahti.

    VastaaPoista
  2. Kuulutko Kallas-seuraan?
    Tallgrenin kirjeissä minua häiritsee välillä turhan palvova sävy. Hän ihailee niin kauheasti loistavaa Ainoa, että luulisi sen jo häiritsevän.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kuulun ja olen jopa käynyt yhdessä seuran tilaisuudessa Lopen Syrjässä, kerroin siitä täällä blogissakin. Seura järjestää joka vuosi esim. Kallas-kävelyn Helsingissä ja on tehnyt mm. matkan Lontooseen Kallaksen maisemiin.

      Poista
    2. Panet liittyen! Sitten voidaan nähdä joskus jossain.

      Poista