Valmista tuli. Aineopintojen tekstikokoelmakurssin tehtävä on tehty.
Olenko tyytyväinen? En. Mutta koskapa oikeastaan olisin.
Alkuvuosi on ollut aikamoinen. Tiedän sen siitä, että alan olla tosi hajamielinen ja unohtelen kummallisia asioita. Yhtäkkiä en muista ihan tuttua nimeä tai sitä, että ohjaan joka keskiviikko kirjoittajakurssia enkä todellakaan voi lupautua koko päiväksi lastenvahdiksi. Ja tänään unohdin, mitä pitää tehdä, jos edellä ajava auto jarruttaa äkisti ja pysähtyy tien sivuun. En siis yhtään muistanut, että tällaisissa tapauksissa on tapana mennä ohi - jos nimittäin pääsee. Oli ihan hilkulla, etten ajanut kolaria ja käyttäydyin varmaan tosi oudosti.
Muistin sentään tyttären syntymäpäivän mutta en sitä, kuinka vanha hän on. Oli pakko laskea taskulaskimella. Vähän helpotti, kun tytär kertoi itse tehneensä saman, hänkään ei muistanut ikäänsä. En silti tunnustanut.
Kuka uskoo horoskooppeihin?
Minä olen horoskooppimerkiltäni Kalat ja olen lukenut monesta luonnehoroskoopista, että kalaihmiset viettävät elämänsä usvassa. Tunnistan tämän. Johtuu sitten tähtien asennosta tai mistä, niin enemmän tai vähemmän usvassa mennään, jonkinlaisessa puolinaisuuden tilassa. Ei koskaan kokonaan hereillä.
Se on vähän kiusallista vaikka toisaalta suojelee monilta harmeilta.
En tiedä, miksi halusin kertoa tämän.
Tänään olen kuitenkin paitsi saanut tehtäväni valmiiksi ja kirjoittanut pari lehtijuttua, myös tavannut aivan ihastuttavan kahdeksankymppisen taiteilijan. Hän oli niitä harvinaisia ihmisiä, joiden seurassa tuntee heti olevansa kotona ja jonka kanssa voisi istua vaikka loppuelämänsä. Oli ihan pakko kertoa, että minäkin olen opiskellut vähän taidehistoriaa. Kun sitten lähdin hänen luotaan tajusin, ettei se välttämättä ole edes totta. En muista varmasti sitäkään.
Lepokoti kutsuu. Tai ainakin nukkumatti,
Kalana olo on juuri tuollaista. Ja tähdet ovat olleet oudossa asennossa koko alkuvuoden. Elleivät sitten kaikkia viittäkymmentäneljää vuotta. Oletko huomannut, että lähipiirissäsi olisi erityisen paljon tiettyjä horoskooppimerkkejä? Minun elämääni on kasaantunut erityisesti Neitsyitä ja Vaakoja ja Kaloja. Näiden kanssa ymmärrys on melko saumatonta. Kalat ovat tietysti myös hieman rasittavia.
VastaaPoistaLäheisin ystäväni on Kalat, mutta muuten en ole huomannut. Mies on Oinas (yhteisymmärrys?) lapset Oinas, Härkä ja Kaksonen. Sen kuitenkin olen huomannut, että aito yhteisymmärryksen tunne jonkun ihmisen kanssa on hyvin harvinainen. Ehkä muut tuntevat samalla tavalla, mistä minä tiedän.
VastaaPoistaSinä olet myös Kalat?
Minä olen Kalat. Matin päivänä syntynyt. Paras taidekäsitysyhteisymmärrys mulla on yhden Leijonan ja kahden Neitsyn kanssa. Tai ainakin antoisimmat keskustelut. Yhteisymmärrys voi syntyä myös verbalistiikasta tai vaikka elokuvien kokemisesta tietyllä tavalla... Yhden ystäväni kanssa kehittelemme saumattomasti juonia ja sketsiaihioita, se on niin hauskaa ja innostavaa! Vaikka monessa ryhmässä tuntee itsensä ulkopuoliseksi, on Kaloilla onneksi tämä sopeutumisen taito. Kalat sujahtavat monenlaisiin rooleihin, näin ajattelisin. Ex-mies oli muuten Oinas, nykyinen on Härkä.
VastaaPoista