Kustannus-Mäkelä vastasi eiliseen sähköpostiini ja kertoi, ettei käsikirjoitukseni "valitettavasti mahtunut kustannusohjelmaan". Lisäksi Mäkelä itse pahoitteli vastauksen viivästymistä.
Voihan marraskuu. Miten minusta tuntuu, että käsikirjoitusta ei edes löydetty mistään? Kerrankos niitä hukkuu.
Eipä muuta.
Ja Magedin, jos käyt täällä niin tiedoksi vaan, että se linkki toimi yhden kerran. Nyt ei toimi enää.
tiistai 22. marraskuuta 2016
maanantai 21. marraskuuta 2016
Mitä kuuluu, käsikirjoitus, äiti täällä
Tänään olen lähettänyt posteja.
Ensin lähetin sähköpostia niihin kahteen kustantamoon, jotka eivät vielä ole vastanneet lastenkirjatarjoukseeni mitään. Puhun nyt siitä lastenkirjasta, jonka kirjoitin genreenharjaantumiskurssilla.
Tiedustelin - kohteliain sanakääntein - mitä mahtaa kuulua vuosi sitten lähettämälleni käsikirjoitukselle. Muistin lisätä ystävälliset terveiset.
On mielestäni täysin kohtuullista kysyä, mitä kuuluu vaivalla kirjoitetulle, moneen kertaan hiotulle, rakkaalle käsikirjoitukselleni. Toivottavasti sille kuuluu hyvää.
Iltapäivällä lähetin postia, ihan perinteistä, Jyväskylän yliopistolle. Academic and Professional English -kurssin suoritus oli ilmestynyt Nettiopsun opintosuoritusotteeseeni ja kun siellä ennestään jo olivat merkinnät ruotsista ja suullisesta englannista, saatoin nyt lähettää otteen plus selostukset kurssien sisällöistä korvaavuusanomuslomakkeen kanssa matkaan.
Postittelun välissä kirjoitin rästissä olleita juttuja. Yksi niistä oli tavattoman tylsä, niin puiseva, että se oli lähes vitsi. Mietin sitä tehdessäni, että jos tätä katsoo tietystä kulmasta, voi luulla, että minä v.....len haastateltavalle.
Niin tylsää juttua kirjoittaessa tulee ajatelleeksi, että onko tämä oikea tapa käyttää tätä kirjoittamisen työkalua, jota olen viimeiset vuodet niin ahkerasti hionut.
Ei ole. Se on vääryys sekä minua kohtaan että sitä, josta sen jutun tein.
Ai, että miksikö en tehnyt parempaa? Kun ei ollut aihetta. Joskus se vaan menee niin.
Ensin lähetin sähköpostia niihin kahteen kustantamoon, jotka eivät vielä ole vastanneet lastenkirjatarjoukseeni mitään. Puhun nyt siitä lastenkirjasta, jonka kirjoitin genreenharjaantumiskurssilla.
Tiedustelin - kohteliain sanakääntein - mitä mahtaa kuulua vuosi sitten lähettämälleni käsikirjoitukselle. Muistin lisätä ystävälliset terveiset.
On mielestäni täysin kohtuullista kysyä, mitä kuuluu vaivalla kirjoitetulle, moneen kertaan hiotulle, rakkaalle käsikirjoitukselleni. Toivottavasti sille kuuluu hyvää.
Iltapäivällä lähetin postia, ihan perinteistä, Jyväskylän yliopistolle. Academic and Professional English -kurssin suoritus oli ilmestynyt Nettiopsun opintosuoritusotteeseeni ja kun siellä ennestään jo olivat merkinnät ruotsista ja suullisesta englannista, saatoin nyt lähettää otteen plus selostukset kurssien sisällöistä korvaavuusanomuslomakkeen kanssa matkaan.
Postittelun välissä kirjoitin rästissä olleita juttuja. Yksi niistä oli tavattoman tylsä, niin puiseva, että se oli lähes vitsi. Mietin sitä tehdessäni, että jos tätä katsoo tietystä kulmasta, voi luulla, että minä v.....len haastateltavalle.
Niin tylsää juttua kirjoittaessa tulee ajatelleeksi, että onko tämä oikea tapa käyttää tätä kirjoittamisen työkalua, jota olen viimeiset vuodet niin ahkerasti hionut.
Ei ole. Se on vääryys sekä minua kohtaan että sitä, josta sen jutun tein.
Ai, että miksikö en tehnyt parempaa? Kun ei ollut aihetta. Joskus se vaan menee niin.
lauantai 19. marraskuuta 2016
Olen tyytyväinen itseeni enkä edes osaa hävetä
Sähköpostiini kilahti äsken arviointi Academic and Professional English -kurssista. Sain kiitettävän. Se oli enemmän kuin uskalsin odottaa, joten nyt on hyvä mieli.
Hyvä mieli on ollut muutenkin viimeiset pari päivää. On ihan älyttömän hienoa ajatella, mitä kaikkea voi tehdä nyt, kun on hoitanut tärkeän asian kuntoon. Mitä kaikkea esimerkiksi voisi opetella tai muuten harrastaa. Ei tarvitse enää ajatella, että no niin, tässä minä nyt yritän pitää hauskaa, vaikka oikeastaan minun pitäisi...
Pieni huoli minulla on siitä, saanko kielikurssini hyväksytettyä osaksi tutkintoa. Nämä Turussa suoritetut englanninkurssit olivat laajuudeltaan kaksi ja kolme opintopistettä, kun Jyväskylän humanistinen tiedekunta edellyttää kahta kolmen opintopisteen kurssisuoritusta. Mutta sehän selviää ihan pian, kun pääsen kysymään.
Mikä lienee syy tai seuraus, mutta elämä tuntuu juuri nyt paremmalta kuin koskaan. En löydä mitään yhteistä niiden viisikymppisten naisten kanssa, jotka tuntuvat katkerilta, väsyneiltä ja kaikin puolin elämään kyllästyneiltä. Varmasti jokaisella on syynsä olla mitä on, mutta olen niin kiitollinen siitä, että olen minä enkä kukaan muu.
Hyvä mieli on ollut muutenkin viimeiset pari päivää. On ihan älyttömän hienoa ajatella, mitä kaikkea voi tehdä nyt, kun on hoitanut tärkeän asian kuntoon. Mitä kaikkea esimerkiksi voisi opetella tai muuten harrastaa. Ei tarvitse enää ajatella, että no niin, tässä minä nyt yritän pitää hauskaa, vaikka oikeastaan minun pitäisi...
Pieni huoli minulla on siitä, saanko kielikurssini hyväksytettyä osaksi tutkintoa. Nämä Turussa suoritetut englanninkurssit olivat laajuudeltaan kaksi ja kolme opintopistettä, kun Jyväskylän humanistinen tiedekunta edellyttää kahta kolmen opintopisteen kurssisuoritusta. Mutta sehän selviää ihan pian, kun pääsen kysymään.
Mikä lienee syy tai seuraus, mutta elämä tuntuu juuri nyt paremmalta kuin koskaan. En löydä mitään yhteistä niiden viisikymppisten naisten kanssa, jotka tuntuvat katkerilta, väsyneiltä ja kaikin puolin elämään kyllästyneiltä. Varmasti jokaisella on syynsä olla mitä on, mutta olen niin kiitollinen siitä, että olen minä enkä kukaan muu.
tiistai 15. marraskuuta 2016
Mitäs nyt?
Vajaa kymmenen minuuttia sitten löin viimeisen pisteen kandidaattitaipaleeni viimeiseen työhön kun sain Academic and Professional -kurssin portfolioni valmiiksi.
Aloitin tämän matkan syyskuussa 2013. En ole huippunopea, en edes nopea enkä taatusti mikään neropatti. Voin silti olla todella tyytyväinen itseeni juuri nyt. Aion olla.
Palautan portfolion torstaina, kun meillä on viimeinen kurssitapaaminen.
Englanninkielinen portfolioni sisältää varmasti virheitä. Pyysin vaativimmissa osissa apua tyttäreltäni, joka osaa englantia mallikkaasti: hän tarkisti tekstin, jonka kirjoitin. Osa teksteistä on suoraan minun koneeltani ilman ulkopuolista tarkistusta, joten niissä niitä virheitä sitten on. Olkoon.
Seuraava opiskeluun liittyvä työni on se, että kokoan kaikki todistukseni ja toimitan ne Jyväskylään sikäli kuin niitä ei siellä jo ole. Ensi keväänä pääsen - jos kielikurssit hyväksytään - anomaan opintosuoritusoikeutta Jyväskylän yliopistolta.
Vaan voi hyvänen aika sentään. Tein sen.
Mitäs nyt tehdään?
Ai niin, yksi neuvo vielä: jos olette nyt aloittamassa opiskelua, niin suorittakaa pakolliset kielikurssit heti. Sillä tavalla niistä on eniten hyötyä.
p.s. oikeastaan aloitin taipaleeni jo 2011 syksyllä, kun ilmoittauduin Turun avoimeen suomen kielen perusopintoihin. Mutta vasta, kun pääsin Jyväskylään kirjoittamisen perusopintoihin päätin tähdätä tutkintoon.
Aloitin tämän matkan syyskuussa 2013. En ole huippunopea, en edes nopea enkä taatusti mikään neropatti. Voin silti olla todella tyytyväinen itseeni juuri nyt. Aion olla.
Palautan portfolion torstaina, kun meillä on viimeinen kurssitapaaminen.
Englanninkielinen portfolioni sisältää varmasti virheitä. Pyysin vaativimmissa osissa apua tyttäreltäni, joka osaa englantia mallikkaasti: hän tarkisti tekstin, jonka kirjoitin. Osa teksteistä on suoraan minun koneeltani ilman ulkopuolista tarkistusta, joten niissä niitä virheitä sitten on. Olkoon.
Seuraava opiskeluun liittyvä työni on se, että kokoan kaikki todistukseni ja toimitan ne Jyväskylään sikäli kuin niitä ei siellä jo ole. Ensi keväänä pääsen - jos kielikurssit hyväksytään - anomaan opintosuoritusoikeutta Jyväskylän yliopistolta.
Vaan voi hyvänen aika sentään. Tein sen.
Mitäs nyt tehdään?
Ai niin, yksi neuvo vielä: jos olette nyt aloittamassa opiskelua, niin suorittakaa pakolliset kielikurssit heti. Sillä tavalla niistä on eniten hyötyä.
p.s. oikeastaan aloitin taipaleeni jo 2011 syksyllä, kun ilmoittauduin Turun avoimeen suomen kielen perusopintoihin. Mutta vasta, kun pääsin Jyväskylään kirjoittamisen perusopintoihin päätin tähdätä tutkintoon.
sunnuntai 13. marraskuuta 2016
Tältäkö tuntuu kun ei osaa kirjoittaa?
Portfolio on viittä vaille valmis. Kirjoitin sitä pahuksen tutkielmaa viisi tuntia putkeen ja nyt illemmalla vielä vähän muita tekstejä.
Viiden tunnin kirjoitusrupeamalla saisi suomeksi jo melkein pienoisromaanin aikaiseksi, nyt tuli valmista vain reilut kaksi liuskaa. Sanakirja - entisestään repaleiseksi plarattu - oli taas ahkerassa käytössä.
Nyt täytyy sitten toivoa kovasti, että Jyväskylän yliopisto hyväksyy tämän kurssin. Tarkoituksenihan oli suorittaa tekstinymmärtämiskurssi, mutta kun sellaista ei enää järjestetä täällä Turussa. Academic and Professional English on nyt tekstinymmärtämiskurssin tilalla vaikka kurssin sisältö onkin muuttunut. Tämä tulee aiheuttamaan ongelmia joillekin opiskelijoille, niin ymmärsin kurssilla kuulemistani jutuista.
Tänään täytyy vielä viimeistellä yksi lehtijuttu ja varmaan kirjoittaakin eräs toinen. Mutta juuri nyt ei huvita kirjoittaa eikä paljon ajatellakaan, pääkoppa on joutunut koville tänään. Tältä varmaan kirjoittaminen tuntuu niistä, jotka eivät mielestään osaa? Siis suomeksi kirjoittaminen, suomalaisista.
Viiden tunnin kirjoitusrupeamalla saisi suomeksi jo melkein pienoisromaanin aikaiseksi, nyt tuli valmista vain reilut kaksi liuskaa. Sanakirja - entisestään repaleiseksi plarattu - oli taas ahkerassa käytössä.
Nyt täytyy sitten toivoa kovasti, että Jyväskylän yliopisto hyväksyy tämän kurssin. Tarkoituksenihan oli suorittaa tekstinymmärtämiskurssi, mutta kun sellaista ei enää järjestetä täällä Turussa. Academic and Professional English on nyt tekstinymmärtämiskurssin tilalla vaikka kurssin sisältö onkin muuttunut. Tämä tulee aiheuttamaan ongelmia joillekin opiskelijoille, niin ymmärsin kurssilla kuulemistani jutuista.
Tänään täytyy vielä viimeistellä yksi lehtijuttu ja varmaan kirjoittaakin eräs toinen. Mutta juuri nyt ei huvita kirjoittaa eikä paljon ajatellakaan, pääkoppa on joutunut koville tänään. Tältä varmaan kirjoittaminen tuntuu niistä, jotka eivät mielestään osaa? Siis suomeksi kirjoittaminen, suomalaisista.
torstai 10. marraskuuta 2016
Ei ihan kökkendaaliksi mennyt
Nyt on Academic and Professional -kurssin suullinen esitys pidetty.
En oikeastaan jännittänyt yhtään eikä ollut mitään syytäkään. Valmistauduin huolellisesti ja vaikka viime päivityksessä annoinkin itselleni arvosanaksi kökkendaalin niin nyt olen valmis vähän korottamaan sitä. Esitykseni oli ihan hyvä ja sujui ihan hyvin - eiköhän tuo kolmosen arvoinen ainakin olisi?
Tänään oli toiseksi viimeinen kurssikerta ja meitä oli paikalla peräti kuusi opiskelijaa. Näköjään kaikki, jotka eivät vielä olleet käyttäneet kahta luvallista poissaoloaan, käyttivät nyt sen toisen. Ei se silti pelasta heitä suulliselta esitykseltä, sen he joutuvat tekemään ensi kerralla.
Aika monet ovat jo saaneet portfolionsa valmiiksi. Minulla on vielä pahasti kesken, mutta aion korjata vahingon viikonloppuna.
Ensi torstaina tähän aikaan voin toivon mukaan kertoa, että olen saanut kandidaattitaipaleeni viimeisen kurssin valmiiksi.
En oikeastaan jännittänyt yhtään eikä ollut mitään syytäkään. Valmistauduin huolellisesti ja vaikka viime päivityksessä annoinkin itselleni arvosanaksi kökkendaalin niin nyt olen valmis vähän korottamaan sitä. Esitykseni oli ihan hyvä ja sujui ihan hyvin - eiköhän tuo kolmosen arvoinen ainakin olisi?
Tänään oli toiseksi viimeinen kurssikerta ja meitä oli paikalla peräti kuusi opiskelijaa. Näköjään kaikki, jotka eivät vielä olleet käyttäneet kahta luvallista poissaoloaan, käyttivät nyt sen toisen. Ei se silti pelasta heitä suulliselta esitykseltä, sen he joutuvat tekemään ensi kerralla.
Aika monet ovat jo saaneet portfolionsa valmiiksi. Minulla on vielä pahasti kesken, mutta aion korjata vahingon viikonloppuna.
Ensi torstaina tähän aikaan voin toivon mukaan kertoa, että olen saanut kandidaattitaipaleeni viimeisen kurssin valmiiksi.
maanantai 7. marraskuuta 2016
Luottamukseni ei horju vaikka tosiasiat puhuvat vastaan
Olen keksinyt uuden arvosanan: kökkendaali. Saan sen varmasti englanninkurssilla pitämästäni suullisesta esityksestä. Ja ehkä koko kurssista.
Kurssi ei muuten lopukaan vielä tällä viikolla vaan vasta 17.11. Sillä ei ole mitään merkitystä sen suhteen, että kurssi on liian lyhyt eikä edistä oppimista juuri lainkaan. Se ei ole opettajan vika vaan sen, joka on a)päättänyt lyhentää kurssia ja b)lisätä kurssin sisältöä. Lopputulos tästä on se, että aikaa on liian vähän kaikelle.
Rehellisesti sanoen minulle on nyt tärkeintä saada tästä kurssista suoritusmerkintä vaikka sitten kökkendaalilla joka ei siis ole mikään korkea arvosana.
Nyt, kun kurssin päättyminen joka tapauksessa on jo kovin lähellä, olen yhä petollisen levollinen portfolioni valmistumisen suhteen. Tosin olen kirjoittanut suurimman osan mutta aika huolettomasti ja ihan varmasti vain sinne päin. Vaativin osuus, tieteellinen "tutkielma" on tekemättä. Tai on siinä jo otsikko.
Niin ja ensin on se suullinen esitys. En tietenkään pysty tuosta vaan heittämään jotain akateemista esitelmää kun turistienglantikin teettää töitä. Kirjoitin ensin pienen tekstin suomeksi ja käänsin sen sitten englanniksi parhaani mukaan. Juonesta saa selvän, mutta virheitä voi olla ja onkin. Yleisilmeeltään teksti on kuin peruskoulun kolmasluokkalaisten ryhmätyö, jonka aiheena on Paras kouluruoka. Vaikka aiheena ei olekaan ruoka.
Eipä mitään. Sitä, että läpäisen Academic and Professional English -kurssin puoltaa ainakin ja erityisesti se, että opettajamme tekee ylipitkiä työpäiviä ja horjuu burnoutin partaalla (anteeksi jos olen väärässä). Hän tuskin tahtoo piinata meitä lisätehtävillä, tuskinpa haluaa nähdä minua toista kertaa kurssillaan. Se, että läpäisen, koituu meidän molempien parhaaksi.
Siihen luottaen.
Kurssi ei muuten lopukaan vielä tällä viikolla vaan vasta 17.11. Sillä ei ole mitään merkitystä sen suhteen, että kurssi on liian lyhyt eikä edistä oppimista juuri lainkaan. Se ei ole opettajan vika vaan sen, joka on a)päättänyt lyhentää kurssia ja b)lisätä kurssin sisältöä. Lopputulos tästä on se, että aikaa on liian vähän kaikelle.
Rehellisesti sanoen minulle on nyt tärkeintä saada tästä kurssista suoritusmerkintä vaikka sitten kökkendaalilla joka ei siis ole mikään korkea arvosana.
Nyt, kun kurssin päättyminen joka tapauksessa on jo kovin lähellä, olen yhä petollisen levollinen portfolioni valmistumisen suhteen. Tosin olen kirjoittanut suurimman osan mutta aika huolettomasti ja ihan varmasti vain sinne päin. Vaativin osuus, tieteellinen "tutkielma" on tekemättä. Tai on siinä jo otsikko.
Niin ja ensin on se suullinen esitys. En tietenkään pysty tuosta vaan heittämään jotain akateemista esitelmää kun turistienglantikin teettää töitä. Kirjoitin ensin pienen tekstin suomeksi ja käänsin sen sitten englanniksi parhaani mukaan. Juonesta saa selvän, mutta virheitä voi olla ja onkin. Yleisilmeeltään teksti on kuin peruskoulun kolmasluokkalaisten ryhmätyö, jonka aiheena on Paras kouluruoka. Vaikka aiheena ei olekaan ruoka.
Eipä mitään. Sitä, että läpäisen Academic and Professional English -kurssin puoltaa ainakin ja erityisesti se, että opettajamme tekee ylipitkiä työpäiviä ja horjuu burnoutin partaalla (anteeksi jos olen väärässä). Hän tuskin tahtoo piinata meitä lisätehtävillä, tuskinpa haluaa nähdä minua toista kertaa kurssillaan. Se, että läpäisen, koituu meidän molempien parhaaksi.
Siihen luottaen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)