Olen keksinyt uuden arvosanan: kökkendaali. Saan sen varmasti englanninkurssilla pitämästäni suullisesta esityksestä. Ja ehkä koko kurssista.
Kurssi ei muuten lopukaan vielä tällä viikolla vaan vasta 17.11. Sillä ei ole mitään merkitystä sen suhteen, että kurssi on liian lyhyt eikä edistä oppimista juuri lainkaan. Se ei ole opettajan vika vaan sen, joka on a)päättänyt lyhentää kurssia ja b)lisätä kurssin sisältöä. Lopputulos tästä on se, että aikaa on liian vähän kaikelle.
Rehellisesti sanoen minulle on nyt tärkeintä saada tästä kurssista suoritusmerkintä vaikka sitten kökkendaalilla joka ei siis ole mikään korkea arvosana.
Nyt, kun kurssin päättyminen joka tapauksessa on jo kovin lähellä, olen yhä petollisen levollinen portfolioni valmistumisen suhteen. Tosin olen kirjoittanut suurimman osan mutta aika huolettomasti ja ihan varmasti vain sinne päin. Vaativin osuus, tieteellinen "tutkielma" on tekemättä. Tai on siinä jo otsikko.
Niin ja ensin on se suullinen esitys. En tietenkään pysty tuosta vaan heittämään jotain akateemista esitelmää kun turistienglantikin teettää töitä. Kirjoitin ensin pienen tekstin suomeksi ja käänsin sen sitten englanniksi parhaani mukaan. Juonesta saa selvän, mutta virheitä voi olla ja onkin. Yleisilmeeltään teksti on kuin peruskoulun kolmasluokkalaisten ryhmätyö, jonka aiheena on Paras kouluruoka. Vaikka aiheena ei olekaan ruoka.
Eipä mitään. Sitä, että läpäisen Academic and Professional English -kurssin puoltaa ainakin ja erityisesti se, että opettajamme tekee ylipitkiä työpäiviä ja horjuu burnoutin partaalla (anteeksi jos olen väärässä). Hän tuskin tahtoo piinata meitä lisätehtävillä, tuskinpa haluaa nähdä minua toista kertaa kurssillaan. Se, että läpäisen, koituu meidän molempien parhaaksi.
Siihen luottaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti