lauantai 26. marraskuuta 2016

Haluan avata sen pahuksen pullon

Myönsin itselleni äsken lomaa. Ilmoitin toimeksiantajille, etten ole käytettävissä kahteen viikkoon joulukuun lopussa. Sitten otin kalenterin ja vedin päivät yli.

Minusta on tuntunut jo jonkun aikaa, että olen todella loman tarpeessa. On kuin olisin jatkuvasti töissä: jos en ole menossa jutuntekoon tai tulossa sieltä, täytyy minun kuitenkin kirjoittaa. Halloween-koriste kököttää ulkorappusilla, koska en ole ehtinyt korjata sitä pois.

Sain viime jouluna lahjaksi viinipullon. Olen koko vuoden aikonut maistaa viiniä, mutta en ole voinut, koska seuraavana päivänä on aina töitä. Kesällä vein pullon maalle, että josko siellä sitten. Syksyllä toin pullon takaisin kaupunkiin.

En nuku enää kunnolla ja minä olen sentään ollut tosi hyvä nukkumaan.

Meillä ei enää siivota tai jos siivotaan niin huonosti.

Tämä ei käy laatuun. En minä voi olla aina käytettävissä.

Onkohan nyt käynyt niin, että kun opiskelun ja työn ja kaiken muun yhdistelmästä putosi tuo opiskelu pois niin yhdistelmän raskaus alkaa toden teolla tuntua? Iskee joku poststudentaalinen stressi?

2 kommenttia:

  1. Niinpä. En nuku edelleenkään hyvin, tai jos nukun, niin näen aivan ennennäkemättömän omituisia unia. Olen risteyksissä, ja autoni hyytyy ja taloni perusta on hatara ja sitä rataa. Mitäköhän ensi yönä? Eikä ruoka maistu. Ei ole maistunut pariin kolmeen viikkoon - ja se vasta omituista onkin.

    En selvästikään ole yhtään rentoutunut. Jossain vaiheessa olisi järkevää korkata joku pullo ja juoda sen verran, että olo alkaisi tuntua huolettomalta. Ota sinä viiniä, niin minä otan olutta tai vaikka Metaxaa. Joululomalla viimeistään, tuskin ennen. Työ ei anna armoa. Jokin pitää aina pihdeissään. Yäks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu: jokin pitää aina pihdeissään. Siltä se tuntuu. Nyt minulle kelpaisi joku kylpyläjakso, jolla saisi vain maata lämpimissä kääreissä ja nauttia hoidoista.

      Poista