Kirjoittamisen perusopinnot ovat nyt valmiit. Sain tänään arvion kuunnelmastani ja koska mukana oli myös numero, kyse ei ollut mistään välipalautteesta vaan lopullisesta tuomiosta. Kuunnelmani sai nelosen. Laskin, että perusopintojeni yleisarvosanaksi tulee niin ikään nelonen, kiitettävä vaan ei erinomainen.
En tiedä, voinko ilmoittautua aineopintoihin jo nyt vai pitääkö minun odottaa jotain. Koska en tiedä, kysyin sitä äsken sähköpostilla. Kysyminen on hyvä keino kun ei tiedä jotain.
Aina ei kuitenkaan kehtaa kysyä. Arvatkaapa, mitä minun olisi tehnyt mieli kysyä draamaopettajalta joka arvioi kuunnelmani? Arvaatte varmasti; olisin kovasti halunnut tietää, näkeekö opettaja kuunnelmassani mitään mahdollisuuksia sen suhteen, että se voitaisiin joskus esittää julkisesti.
Olisin ihan kauheasti halunnut tietää tämän mutta en kehdannut kysyä. Ettei se opettaja vain olisi kuvitellut, että tässä julkisuuden saati rahan perässä ollaan.
Ihan tyhmää. Ettei iso ihminen kehtaa.
Tämmöisellä asenteella ei ikinä tulla miksikään. Eikä ole tultu.
Muistan aina tarinan - tämä on totta - nuoresta miehestä, joka tarvitsi kesätöitä. Erääseen asfalttifirmaan etsittiin lehti-ilmoituksella kokenutta lanakuskia. Nuorukainen kysyi paikkaa ja sai sen.
Oliko hän kokenut lanakuski? Kaukana siitä, tuskin tiesi, mikä lana on. Mutta hänellä oli rohkeutta tarjoutua olemaan kokenut lanakuski.
Tästä voisimme kaikki ottaa opiksemme. Onko muka parempi olla häveliäs ja arka ja lymyillä yksin kotona kuin tarjoutua olemaan jotain muuta ja katsoa, kuinka käy?
Minusta se ei kuulosta ollenkaan hassulta tai muulta, kysyä tekstinsä julkaisupotentiaalisuudesta. Tai ainakin näen sen niin, että eikös kirjoittamisensa tähtäin nimenomaan ole, että joskus jossain vaiheessa joku ulkopuolinen lukee sen? Ainakin luulisin, että kirjojen, runojen tms. kirjoittajilla on tuotostaan työstäessään mielikuva tulevista luijoistaan, joiden käsiin valmiin tuotoksensa on tarkoitus päätyä. Olen täysin ulkopuolinen, mitä kirjoittamisen maailmaan tulee, mutta minusta se kuulostaa oudolta, jos kirjoittaja ei pähkäilisi tekstinsä julkaisemista. Muutoinhan tekstinsä on vaan päiväkirjoittelua, jota ei ole tarkoituskaan ulkopuolisten silmiin päästää. Tsemppiä opintohisi!
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että "heittäytyminen" ei taida olla meille suomalaisille ihan omaamme. Jotkut toki klaaraavat sen paremmin kuin toiset, mutta yleensä ottaen, eikös se ole vanha kansan opetuksia, ettei saisi tehdä itsestään aiheetonta numeroa, vai miten se menikään...
En tiedä, mikä häveliäisyys minua tässä kohtaa vaivaa, kun en yleensä arkaile tuotosteni julkistamisen kanssa. Enkä nytkään epäröisi julkistaa, mutta jotenkin tuntuu, että pitää olla opintoihinsa vakavasti suhtautuva opiskelija eikä heti ajatella, miten tämänkin voisi muuttaa rahaksi...
Poista