Viron suosikkikirjailijan kotona

Terveisiä Tallinnasta. Pienen viikonloppumatkan kohteena oli tällä kertaa Viron rakastetun kirjailijan Anton Tammsaaren kotimuseo. Talo sijaitsee osoitteessa Koidula 12, lähellä Kadriorgin puistoa. Raitovaunulla pääsee lähelle, pois kannattaa jäädä Poskan pysäkillä. Kävellenkään matka keskustasta ei ole ylivoimainen. 

Anton Hansen Tammsaare oli samaa hyvää vuosikertaa kuin Aino Kallas ja Eino Leino: hän syntyi 1878. Yllä näkyvässä talossa hän eli elämänsä viimeiset vuosikymmenet, toisen kerroksen huoneistossa vasemmalla. Perheeseen kuuluivat vaimo ja kaksi lasta. Kirjailija myös kuoli tässä talossa, työpöytänsä ääreen 1940.

 Minulle kävi kuten usein käy, kameran akku hyytyi enkä saanut otettua kuin nämä kolme kuvaa. Yllä näkyy toinen kirjailijan työpöydistä, se, joka on olohuoneessa. Pöydällä oli nippu pienellä, säännöllisellä käsialalla tiheästi kirjoitettuja käsikirjoituksia. Varsinaisessa työhuoneessa oli vähän isompi työpöytä. Siellä oli myös kirjailijan sänky, vaimo ja lapset nukkuivat toisessa huoneessa josta kuva alla.

Tammsaaren pääteos on massiivinen Totuus ja oikeus -sarja, jonka ensimmäinen osa ilmestyi 1926. Sarjan osat "Maan lupaus", "Koulutie", "Surmatulet", "Kuolemantanssi" ja "Kotiinpaluu" on kaikki julkaistu suomeksi vuosina 2002-2013. Sarjan ensimmäinen ja viimeinen osa suomennettiin jo 1930-luvulla.

  

Olen lukenut vain Koulutien, eikä se vielä avannut minulle Tammsaaren suosiota. Kirja oli paikoin kafkamainen kuvaus nuoren Indrekin epämääräisestä koulunkäynnistä vielä epämääräisemmän rehtori Mauruksen koulussa Tartossa. Teosten ymmärtäminen ja niistä nauttiminen edellyttää käsittääkseni laajahkoa Viron historian tietämystä. Sille, joka on kiinnostunut Virosta ja haluaa tutustua maahan ja sen kulttuuriin hyvin, Tammsaaren tuotannon tunteminen on tärkeää, yhtä tärkeää kuin meille on tietää, kuka on Akseli Koskela.

Harmi, etten saanut kuvaa keittiöstä. Se oli omana aikanaan varmasti uudenaikainen ja käytännöllinen, mutta nyt tietysti vain muisto siitä, miten hankalaa ruuanlaitto ja tiskaaminen ovat joskus olleet. Keittiötä hallitsi iso puuhella, jonka päällä oli kookas kuparikattila. Museon opas osasi vähän suomea ja hän kertoi, että Tammsaaren lempiruoka oli muusi, jota tehtiin tuossa kattilassa. Sitten hän halusi tietää, mitä "muusi" on suomeksi. Minä kerroin, että se on suomeksikin muusia, se mikä tehdään perunoista.

- Ei ei, ei peruna, opas sanoi. Puolukka.

- Puolukka? Muusin kanssa?

- Ei ei. Puolukka, omena...

- Muusi on siis puuroa?

- Ei ei. Muusi, muusi, puolukka, omena.

Kun opas sitten haki lasipurkin ja näytti, miten muusia on säilytetty lasipurkissa tajusin, että muusi tarkoittaa hilloa. Tammsaaren lempiruokaa oli siis hillo.

Marjojen poimimisesta ja hillon keitosta huolehtivat tietysti vaimo ja kotiapulainen. Naiskirjailijat saivat varmaan Virossakin poimia marjansa itse.