tiistai 10. joulukuuta 2013

Ensimmäinen etätentti

Ensimmäinen etätenttini on ohi. On ollut jo puolitoista tuntia; vastaukset piti palauttaa viimeistään klo 20.30. Palautin ne varttia yli kahdeksan. Kun aloitin urakkaani tasan puoli viideltä jolloin kysymykset ilmestyivät nettiin, kuvittelin selviytyväni nopeammin.

Kirjoitin noin 12000 merkkiä. Siinä on vastaus kolmeen kysymykseen eli siihen, miten jossakin Vänrikki Stoolin tarinoiden runossa käsitellään sotaa ja miehisyyttä, miten Aaro Hellaakoski ja Edith Södergran erosivat aikansa muista runoilijoista ja kuinka Minna Canth ja Maria Jotuni käsittelevät feministisiä teemoja.

Osasin mielestäni aika paljon. Kyllä se ainakin läpi menee, siitä olen varma.

Valmistauduin tenttiin paitsi lukemalla annetut kymmenen kirjaa, tekemällä lyhyen tiivistelmän jokaisesta kirjailijasta ja kirjasta. Näin minun ei tarvinnut etsiä lähdeteoksista esimerkiksi sitä, mitä tyylisuuntaa mikäkin teos edustaa.

Paitsi nyt tunnustan, että Vänrikki Stoolia en lukenut. Se on aina ollut mielestäni toivottoman tylsää luettavaa. Omistan sen kyllä ja kirjalla on jopa vankka muistoarvo: isoisäni on saanut sen muistoksi armeijasta vuonna 1927. Saiko muistoksi vai lohdutukseksi, sitä tosin en tiedä, isoisältä kun jäi sinne armeijareissulle toinen silmä.

No mutta nyt on etätenttiminenkin kokeiltu. Voin suositella, teknisesti se on ihan helppoa. On, jos nettiyhteys toimii - sitä sainkin jännittää tänään, kun Soneran yhteydet eivät toimineet aamulla.

Minulla taitaa olla kirjallisuuden perusopinnoista enää kaksi kurssia jäljellä. Ennen joulua en kyllä aloita enää mitään, teen vain hiljaksiin kirjoittamisen proosakurssia. Ja luen mitä itse tahdon.

2 kommenttia:

  1. Sitä, että armeijareissulla menettää silmänsä ja saa muistoksi Vänrikki Stoolin tarinat, sanotaan meillä päin pottuiluksi eikä lohdutukseksi!
    A-S

    VastaaPoista
  2. Me vaatimattomat varsinaissuomalaiset olemme kiitollisia pienestäkin huomiosta...

    VastaaPoista