maanantai 30. joulukuuta 2013

Kirjoittaja tarvitsee oppia tullakseen paremmaksi

Eilen moitin Rimmon-Kenanin Kertomuksen poetiikka -kirjaa. Tänään avasin Asko Martinheimon kirjan Parempi lause. Kirjat kertovat samoista asioista, mutta siinä, missä Rimmon-Kenan on piinallisen sekava ja vaikeaselkoinen, Martinheimon teksti oikein houkuttelee lukemaan. Että voikin olla kaksi niin erilaista opusta samasta asiasta.

Sanon nyt todella painokkaasti, että jos joku kaipaa hyvää kirjoittamisopasta, hankkikoon Martinheimon kirjan. Se on ilmestynyt vuonna 2000 WSOYn kustantamana.
Valitettavasti kiitokseni ei enää tavoita kirjoittajaa itseään.

Hyvästä kirjoittamisoppaasta on paljon apua. Samoin hyvistä kirjoittajakursseista. Yksi kirjoittajanuran tärkeimmistä kilometripylväistä on se, jonka kohdalla tunnustaa lisäopin tarpeellisuuden.

Lääkärinurasta haaveilevat nuoret tuskin kyseenalaistavat opiskelun tarpeellisuutta. Opettamisesta kiinnostuneet pyrkivät niin ikään yliopistoon. Ratsastuksenohjaajiksi tahtovat hakevat kiltisti Ypäjän Hevosopistolle.Mutta mitä tekevät kirjailijoiksi tahtovat nokkelat kynäniekat?

Eivät mitään. Haaveilevat ja jättävät perusopinnotkin sikseen. Mistä ei tietenkään seuraa mitään hyvää, sillä todella harvat, jos ketkään, ovat niin lahjakkaita, ahkeria, määrätietoisia ja sinnikkäitä, että tekevät haaveistaan totta ilman kenenkään apua.

Jostain syystä kirjoittamista taiteenlajina ajatellaan ikään kuin sitä ei voisi opiskella. Lapsia kannustetaan ja kuljetetaan soittotunneille ja kuvataidekouluihin siinä toivossa, että heistä tulisi alan ammattilaisia, ehkä kuuluisiakin. Kirjoittaminen nähdään jonain luonnonilmiönä, joka "tulee" jostain. Yksi syy on tietysti se, ettei sanataideopetusta ole tarjolla niin paljon kuin muiden taiteenlajien kouluja. Arvostuksen puutteesta tuskin on kyse, sillä kirjailijan ammatti on tietääkseni ainakin yhtä arvostettu kuin muusikon tai kuvataiteilijan.

En ole tehnyt mitään tutkimusta asiasta, enkä lukenut toisten tekemiä. Tämä oli pelkkää mutu-tuntumaa. Joku on ehkä eri mieltä?

Martinheimo oli kuitenkin tämän päivän ilopilkku. Todiste siitä, että kun osaa kirjoittaa, osaa kirjoittaa mistä tahansa siten, että lukija ymmärtää. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti