Aikuisen opiskelijaelämä on monessa suhteessa samanlaista kuin nuoren opiskelijan. Rahaa on vähän ja mieltä painaa koko ajan se, että töitä pitäisi a) saada ja b) tehdä, mutta toisaalta - kaiken aikansa saa hyvin kulumaan opintoihinkin.
Tämä on yksi asia.
Toinen on se, että aikuisen on suoriuduttuva ihan samoista vaatimuksista kuin nuorten. Hassua kyllä, mutta tätä eivät kaikki ymmärrä.Esimerkiksi kun osallistuin ylioppilaskirjoituksiin muutama vuosi sitten, eräs 18-vuotias abiturientti kysyi ihan tosissaan, että osallistunko minä samoihin kirjoituksiin kuin hän. Että eikö meille vanhoille ole mitään omia, helpotettuja ja selkokielisiä kokeita, joista armolla ja suopeudella voisimme päästä läpi? Ei hän tätä kaikkea sanonut, minä vain ilkeässä mielessäni sen siihen lisäsin.
Muuten opiskelijaelämä ei ole yhtään samanlaista kuin nuorilla. Mitään iltaohjelmaa ei koskaan ole. Yksiinkään haalaribileisiin ei ole tullut kutsua. Ei olisi haalareitakaan.
Alkoholia ei kulu yhtään. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia.
Tänään olen kirjoittanut länsimaisen kirjallisuuden historian oppimistehtävää. Tehtävä on sikäli vaikea, että minun pitäisi laatia katsaus sekä antiikin että keskiajan kirjallisuudesta ja saada tämä kaikki mahtumaan noin neljälle sivulle. Pelkästään Vartiaisen Länsimaisen kirjallisuuden historia käyttää samaan aiheeseen lähes kaksisataa sivua, joten tiivistämistä riittää.
Lisäksi olen taas kerran ihmeissäni lähdeviittausten kanssa (olisi pitänyt käydä se tieteellisen kirjoittamisen kurssi!). En tiedä, pitääkö minun laittaa lähdeviitteitä vai ei, joten varmuuden vuoksi laitan. Se taas näyttää hassulta, koska niitä voisi laittaa vaikka joka lauseen perään. Eihän tällainen katsaus ole mikään essee, jossa esittäisin omia näkemyksiäni, enpä edes Vartiaisen näkemyksiä vaan yleisesti tunnettua kirjallisuuden historiaa.
Luin lähdeviittausten ohjeet. Jos asia on yleisesi tiedetty, viitteitä ei tarvita, niissä sanotaan. Mutta onko esimerkiksi se, että hellenismin runous suuntautui laveaa epiikkaa vastaan niin tunnettu seikka, ettei sen sanominen vaadi lähdeviitettä?
Tällaisissa pohdinnoissa siis sujuu aikuisen opiskelijan perjantai-ilta. Seuraavaksi lähden kiehtovanomituiseen oppilaitokseen vanhaan Tartoon, herra Mauruksen ensimmäisen luokan kouluun. A.Tammsaaren Koulutie sopii erinomaisesti iltalukemiseksi, uni tulee varmasti muutaman sivun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti