Uuden vuoden alkajaisiksi esitän yhden lempirunoistani. Se sopii vanhan hyvästelyyn ja uuden rohkeaan kohtaamiseen, olkoonkin vähän mahtipontinen.
Jumala hylkää Antoniuksen
Kun keskellä yötä yhtäkkiä kuulet
näkymättömän seurueen kulkevan ohi
soidessa ihmeellisen musiikin ja äänten soiden
älä turhaan murehdi onneasi, joka jättää,
älä epäonnistumisia, älä kokonaisen eliniän suunnitelmia,
jotka kuvitelmiksi muuttuivat.
Kuin kauan sitten valmistautuneena, rohkeasti
sano jäähyväiset Aleksandrialle, joka lähtee.
Varsinkaan älä mitään uskottele itsellesi,
älä sano, että se oli unta, että kuulit väärin;
älä alennu sen kaltaisiin turhiin toiveisiin.
Kuin kauan sitten valmistautuneena, rohkeasti
kuten sopii sille joka sinun laillasi oli tämän kaupungin
arvoinen,
mene päättävästi ikkunaan ja
kuuntele liikuttuneena, mutta älä valita,
älä rukoile kuin pelkurit,
vaan viime nautinnoksi kuuntele
salaperäisen seurueen ihania soittimia
ja sano jäähyväiset, jäähyväiset Aleksandrialle,
jonka menetät.
Konstantinos P.Kavafis (suom. Tuomas Anhava)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti